Eripura reviews:

Heavy Metal Perse: Eripura

Heavy Metal Perse ei ole nimestään huolimatta mikään toisella kädellä toteutettu pelleilybändi. Laadukasta ja taidolla kasattua suomenkielistä voimametallia soittava ryhmä on ollut kasassa jo vuosikaudet ja historiasta löytyy useampia suosiota saavuttaneita pienjulkaisuja. Legenda taikamiekasta nousi aikanaan jopa pienoiseksi kulttihitiksi ja osa miehistöstä vaikuttaa myös bändeissä kuten Guardians Of Mankind ja Merging Flare.

Eripura on bändin debyyttipitkä ja se jättää jälkeensä perhanan hyväntuulisen maun. Levyn reipashenkinen metalli kuulostaa paikoin hämmästyttävän paljon Running Wildilta – Seitsemän meren luopio tulee jopa turhankin likelle – mutta mukana on toki myös omaa otetta. Kirkkaasti kajahtavat kitarasoolot ja -melodiat vetävät naamaa virneeseen ja soitossa on rennon rokkaavaa otetta. Matias Palmin taipuisa laulu on myös maininnan arvoista. Palm ei ole ehkä teknisesti virheetön kultakurkku, mutta hänen kireästä huutolaulusta puhtaampaan melodiseen ilmaisuun vaihteleva vokalisointinsa sisältää tunnetta ja musiikkiin loistavasti istuvaa heavy-asennetta.

Myös tuotantopuoli hoituu kunnialla. Se ei ole liian siistiksi tai puhtaaksi viilattua läpsyttelyä, vaan siihen on jätetty napaksi purevaa särmää. Sanoitukset kertovat unohdetuista kuninkaista, pahaksi parkitusta Lallista, oluen juomisesta ja muusta mukavasta. Biisit jäävät päähän soimaan ja juhlatunnelma on taattu vaikka maanantaiaamuna. Kuuntelepa vaikka mitä Saunaherran kunniaksi –kappaleella on sanottavanaan:

”Viinasta voimaa ja rohkeutta saan / Ukko ylijumalalle uhoan / Huoleni kaikki juomaan tiukkaan hukutan / Kun kurkkuuni liemen kumoan.”

Tuleeko jano, mitäh? Tuoppi siis kouraan, pilkettä silmäkulmaan ja persettä soittimeen.

Rating: 4 / 5

Kari Koskinen / Vertigo.cd


Heavy Metal Perse: Eripura

Suomenkielisen heavy metalin riemusanoma on jälleen noussut notkeille koivilleen ravatakseen ympäri maita ja mantuja ja kiitos siitä kuuluu Heavy Metal Perseen ratkiriemukkaalle seikkailumentaliteetille. Mieleenpainuvia sävellyksiä ohjastavat saksalaiselta tuoksahtavan perinnehevin ja europowerin voimakkaat käsivarret saavatkin pollet askeltamaan kunnioitettavalla ylväydellä. Suunta siis kohti Kolossien maata!

Tanakasti kulttimaineeseen laadukkailla demojulkaisuillaan kohonnut kajaanilaiskopla pistää puntit tutisemaan tehokkaasti myös täyspitkän muodossa, sillä sävellysten tarinamuotoisuus nivoo kokonaisuuden tiukalle kierteelle. Laulukielenä käytetty kotosuomi jakaa varmasti kansan mielipiteitä kuin Ukko ylijumalan kirves taivaan tuulia mutta tarinat niin Lallista kuin Aamunkoiton Huilumiehestäkin ottavat varmasti korvista tiukemman otteen näin kuin englanniksi väännettyinä. Silloin tällöin tavut pursuvat yli säkeiden äyräiden mutta Matias Palmin energinen tulkinta pitää huolen siitä, että nyrkki osoittaa tiukasti taivaalle mutkaisemmillakin osuuksilla. Kitaroiden kutoma melodiamyrsky taasen vyöryy päälle hempeilystä viis veisaten ja hyvä niin, sillä HMP:n tuopissa ei kevytsiideri kupli.

Eripuralla tekemisen meininki on taltioitu levymuotoon ensiluokkaisesti. Kieli poskessa ladotut sankaritarinat imeytyvät sankarilliseen metallipoljentoon sivakasti kuin sima talonpojan huiviin, sankarisoolojen repiessä lihaa nuotion yllä pyörivän karjun kyljestä karhun raivolla. Eripura on tehty niille, jotka ymmärtävät metallimusiikin riemunkirjavan luonteen ja osaavat juhlistaa sitä asiaan kuuluvalla tavalla. Hii-o-hoi, juodaan malja ohrainen!

Rating: 4 / 5

Kimmo Koskinen / Noise.fi


Heavy Metal Perse: Eripura

Jah, isegi aastal 2008 tehakse kusagil maailmas heavy-metalit, aga... “Kas Halloweeni ja Running Wilde’i stiilis harmooniline sukkpüksi-ja-puudlimulleti-muusika polegi end veel lõplikult diskrediteerinud?” nõuate teie. “Kas laulud muistsetest kuningatest, “lohikäärmetest”, võlumõõkadest ja mereröövlielu mehisusest ei kuulutatud mitte juba enne aastatuhande vahetumist — umbes siis, kui Perse kaugel Kajaanis esimest korda paljastus — täiskasvanule sobimatuks meelelahutuseks? Kas Teräsbetoni polegi juba kõiki mõtlevaid inimesi soomekeelsest, üdini gay-sensibiilsest kangelashevist võõrutanud?” Nojah, kõik see vastab muidugi suuremal või vähemal määral tõele, aga Heavy Metal Perse on klišeedele ja kitšile lisanud muheda talupojahuumori ning asendanud pederastiakultuse elurõõmsa hobialkoholismi ja saunapeo-meeleoluga. Tulemus on vapustavalt sarnane Metsatöllule, kuigi, tõsi — folk-element on HMP muusikas parimal juhul kaduvväike, enamasti olematu; pigem on selles võrdluses “süüdi” kaasakiskuvus, ladusus, läbimõeldus-arranžeeritus ja kodusus. Heavy Metal Perse on kogu eepilisusest ja siin-seal kerkivast žanriomasest veidrusest — falsetist ehk niinimetatud “seakisast” — hoolimata vahva, ning enamasti kõlab kitarrist-laulja Matias Palmi vokaal ikka suomirokile omastes keskmistes registrites, madaldudes “Talonpoikaisrallis” ürgmaskuliinseks kärinakski.

Soome omahevi uus lootus Heavy Metal Perse on debüüt-kauamängival saanud klassikalise metalli vallas viimaks hakkama sama trikiga, mille Mokoma tegi ära kvaliteetthrashi rindel “Kurimusega”: põiminud koduse ugriolemuse oma lemmikmuusikasse ja teinud seda neetult hästi. “Hevi tuleb, hevi tapab!”, “Nyt taisteluun!” ja kõik need muud üleskutsed, sest iga keskealise rokipeeru sees elab üks kolmeteistaastane hevikas. Heavy Metal Perse oskab teda äratada; laske neil siis seda teha!


Kyllä, jopa vuonna 2008 joku jossainpäin maailmaa tekee heavymetallia, mutta... "Eikös sukkahousu-ja-puudelitakatukka-musiikki Helloweenin ja Running Wildin hengessä ole jo totaalisesti häpäissyt itsensä?" kuulen teidän tiedustelevan.

Eivätkö laulut muinaisista kuninkaista, lohikäärmeistä, taikamiekoista ja merirorsvoelämäntyylin miehekkyydestä ole julistettu jo vuosia ennen vuosituhannen vaihtumista - samoihin aikoihin kun Perse paljastettiin ensimmäistä kertaa kaukaisessa Kajaanissa - kelpaamattomaksi viihteeksi aikuisille? Eikö Teräsbetoni ole jo onnistunut vieraannuttamaan kaikkia ajattelevia ihmisiä suomenkielisestä, suoraan-ytimeen-homotietoisesta sankarinpalvontametallista?"

No, kaikki tämä voi olla totta tiettyyn pisteeseen saakka, mutta Heavy Metal Perse on lisännyt iloista talonpoikaishuumoria "kitchiin" ja kliseeseen ja vaihtanut hintteyden kultin hyväntuuliseen harrastusalkoholismiin ja saunajuhlan ilmapiiriin.

Lopputulos muistuttaa hämmästyttävästi Metsatölliä, vaikkakin, tunnetusti - folk-elementti HMP:n musiikissa on parhaimmillaankin mikroskooppinen, eikä enimmäkseen läsnä; enemmänkin, "syyllisyys"; tässä vertailussa voidaan sälyttää tarttuvuuden, sujuvuuden, harkittujen sovitusten kuin myös kotoisuuden harteille.

Huolimatta kaikesta eeppisyydestä ja genrelle ominaisesta outoudesta joka aika ajoin nostaa päätään - tai falsetista, paremmin tunnettuna "sian kiljumisena" - Heavy Metal Perse on huoliteltua, ja suurimmalta osin ajasta laulaja-kitaristi Matias Palmin vokaalit pysyvät keskirekisterissä usein assosioituen Suomirockiin, jopa madaltuen ultramaskuliiniseen murahdukseen Talonpoikaisrallissa.

Heavy Metal Perse, suomalaiskansallisen hevimetallin uusi toivo, on onnistunut samassa tempussa klassisen hevimetallin kentällä kuin Mokoma laatuthrashin rintamalla Kurimus-levyllään: he ovat punoneet kodikkaan ugriolemuksensa lempimusiikkiinsa, ja tehden sen hemmetin hyvin.

"Heavy tulee, heavy tappaa!", "Nyt taisteluun!", sekä kaikki nuo muut inspiraationaaliset kutsut, koska jokaisen keski-ikäisen rockpierun sisällä elää 13-vuotias hevari. Heavy Metal Perse tietää kuinka hänet herätetään; joten antaa heidän tehdä se!


Rating: 7 / 10

Mart Kalvet / Metroo - Nailboard Magazine


Heavy Metal Perse: Eripura

Pakkohan se on myöntää, että kun eräskin Legenda Taikamiekasta kiersi tuttavakuntaa jo vuosikausia sitten, en koskaan uskonut Heavy Metal Perseen tekevän vielä kokopitkää levyä. Mitään tätä vastaan ei varsinaisesti ollut, mutta bändiin tuli suhtauduttua lähinnä huumoribändinä ja aikojen kuluessa ei ole tullut kovinkaan montaa kertaa vastaan huumorimusiikista koostuvaa levyä, joka olisi oikeasti toiminut koko kestonsa ajan. Viimein Eripuran ilmestymisen aikoihin sitä sai kuitenkin korjata asennettaan hieman, sillä vaikka Heavy Metal Perse kulkeekin suurin piirtein huonoimmalla bändinnimellä ikinä, ei musiikki olekaan ehkä ihan niin kepeämielistä ja kertakulutuksella puhkikuluvaa materiaalia, millaiseksi bändin oli mieltänyt. Joskus Heavy Metal Perseen kaltainen ilmiö voi olla jopa mielenkiintoinen, sillä koko bändin pinta muodostaa jo järjettömän ristiriidan musiikin ylle. Jos bändin nimi on Heavy Metal Perse ja albumilta löytyy kappaleita nimeltään "Pahaksi parkittu Lalli", "Lohikäärmeen laulu" ja "Aamunkoiton huilumies", voi bändin pinta toisaalta houkutella melkoisia juntteja kuuntelemaan musiikkia tai toisaalta karkottaa tiettyjä ihmisiä pois oikeasti hienon musiikin parista. Siinäpä on vasta ongelma, kun ei tiedä yhtään miten bändiin pitäisikään suhtautua, jolloin on parempi puhtaasti nollata ajatukset ja lähteä liikkeelle tyhjästä.

Vieläkään en oikein osaa sanoa, onko Heavy Metal Perseen tarkoitus olla huumorimusiikkia, jotain vakavaa vai jotain tältä väliltä, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä varsinkaan siinä vaiheessa, kun sanoituksiin ei tule kuitenkaan perehdyttyä ihan liikaa. Pääasiassa Heavy Metal Perse nimittäin soittaa aiempiin odotuksiin nähden yllättävän hyvin kulkevaa heavy/power-metallia, joka kulkee melko monille laduille hieman raskaammasta heavy-metal sahauksesta selvästi melodisempaan power-metallisuuteen saakka. Jollain tasolla voisi jopa sanoa, että Heavy Metal Perseellä on hallussaan melko omanlaisensa soundikin, mikä koostuu tosin lähinnä Matias Palmin hienoista vokalisoinneista, yksityiskohdista sävellyksissä ja koko bändin tyylin kokonaisuudesta. Matias Palmin vokalisoinnit ovat kieltämättä jotain hämmentävää, kun perinteisemmät vokalisoinnit eivät tuo korkealla skaalalla mieleen erityisesti ketään muuta, mutta sen sijaan jotkin matalammat laulut herättävät outoja mielleyhtymiä Jarkko Martikaiseen. Se ei ole ihan ensimmäinen mielleyhtymä, jonka luulisi saavansa Eripuralta. Pääasiassa Heavy Metal Perse etenee kuitenkin perinteisin ratkaisuin, vaikka joitakin erikoisempiakin tyylittelyjä kuullaan ja vaikka kokonaisuus asettuukin lopulta todella tasapaksuihin kehyksiin, kuullaan levyllä melko selvät huippunsa.

Aluksi Eripura vaikuttaa odotuksiin nähden jopa todella hienolta albumilta, mutta muutamien kuuntelujen jälkeen seurannutta avautumista seuraa melko nopeasti myös levyn epätasaisuuden paljastuminen. Toisaalta albumi etenee kyllä läpi kymmeneen kappaleen kestonsa kohtalaisen tasaisesti, mutta reseptin pysytellessä melko samanlaisena läpi albumin vauhdikkaimmista kappaleista balladeihin saakka, nousevat omat suosikit nopeasti joukosta ylös ja samalla mielenkiinto kokonaisuutta kohtaan alkaa hienoisesti hiipua. Parhaimmilleen Heavy Metal Perse nousee Eripuralla niissä kappaleissa, joissa rikotaan vähänkin enemmän heavy/power-metallin sääntöjä. Tällaisia kappaleita ovat erityisesti Kauan eläköön kuningas, Kohti kolossien maata, Pahaksi parkittu lalli, Aamunkoiton huilumies ja Seitsemän meren luopio. Sen sijaan pahimmilleen Heavy Metal Perse vajoaa juuri kappaleissa Talonpoikaisralli, Saunaherran kunniaksi ja Tapio, joista ei yksinkertaisesti löydy yhtä kiteytynyttä ydintä, kuin esimerkiksi muutamista aiemmin mainituista vedoista. Parasta Heavy Metal Perseessä vaikuttaa olevan kuitenkin se, että vaikka heavy- ja power-metallin tutuimmat puolet tulevat levyllä hyvinkin tutuksi, ei Eripurasta voi missään tapauksessa puhua kliseisenä liisterilevynä. Harmi vain, ettei tulos ole silti ihan näin muikea.

Jos totta puhutaan, olisi Heavy Metal Perseen albumi saanut ennakkoluulojen perusteella suurin piirtein yhden tähden ja lentänyt suoraan Ö-mappiin, mutta onneksi näille ajatuksille ei tule annettua koskaan liikaa valtaa. Ensimmäiset kuuntelut olivat nimittäin jopa erittäin yllättäviä, kuin albumilta saattoi löytää tasaisempien kappaleiden joukosta jopa juhlavaa heavy/power-metallia silkalla munalla varustettuna. Se mikä tässä kaikessa lopulta rassaakin on se, kuinka Eripura ei kuitenkaan yllä tälle juhlavalle tasolle kuin yksittäisillä kappaleilla ja joukkoon on mahtunut ihan liikaa tasan samalla kaavalla etenevää ja perusasioiltaan löysempää materiaalia. Joissakin kappaleissa melodiat ja meininki yksinkertaisesti vievät mennessään todella tarttuvien kertosäkeiden ohella, mutta kun samaa jälkeä kuulee pienin variaatioin kymmenen kappaleen verran ja tarkempikaan syventyminen ei tuo tarpeeksi kontrastia levylle, putoaa osa albumista melko nopeasti pelistä pois. Eripura on kaikesta huolimatta melko paljon enemmän, mitä bändiltä nimeltään Heavy Metal Perse saattoi ennakkoon odottaa. Albumi ei nimittäin ole sitä silkkaa hittipotentiaalia tai tulevaa kansanmetallia, jota tällainen bändi voisi hyvinkin tehdä hieman Teräsbetonimaisesti, joten jos seuraava albumi kyllästetään paremmalla kokonaisuudella, voi syntyä ihan mitä vain.

Rating: 3 / 5

Aki Nuopponen / Korroosio.fi


Heavy Metal Perse: Eripura

Paraphrasing a well-known Russian poet: If I’d been there when they picked the name for the band, I would have said “Don’t!” True — the title Heavy Metal Perse (literally “Heavy Metal Ass”) may only appear funny to Finns and Estonians, but still! Considering the fact that the Finns themselves trust Perse to be one of the breakthrough acts of 2008, the guys could have bothered to think things through before sticking to this moniker.

What we’re dealing with here is Power Metal sung in Finnish, with some barely noticeable traces of folk melodies thrown in for good measure. This might sound somewhat intimidating, as, when pressed for a comparison, one might find the somewhat similar-minded Teräsbetoni to be reeking of stale sweat and staler jokes, to the accompaniment of hollow clonks of plastic swords, but mind you — Heavy Metal Perse do their stuff in a remarkably merrier manner. Nothing on this record is sweated out compulsorily; instead, one might find it brimming over with the joy of creativity, infectious mirth and unwavering belief in what is done, not to mention the deeply tongue-in-cheek humour.

Musically speaking, the band’s idols all come from Germany. The Helloweens, the Gamma Rays, the Runnings Wild, or, possibly, the German Power Metal scene as a whole has, in the midst of the pristine lakes and ancient woods of Finland, unsuspectingly spawned an outwardly rather disgusting-looking bastard son who on closer inspection appears to be a surprisingly well-mannered and decent youngster with a sense of humour far outreaching that of its fathers. The blood, as they say, calls to its own, though; if in doubt, one can watch the band’s video for “Talonpoikaisralli” (“Peasant Rally”), wherein linen-clad Finnish hicks drink vodka and fight amongst themselves. Did I mention that Perse’s vein of humour is far from clogged?

Of course, the disc has its share of tracks hailing various dragons and kings, but Perse still manage to veer light-years away from the status of a DIY-backwoods-Manowar — a statement that can not be said to be true of, again, Teräsbetoni, who, at times, are more Manowar than Manowar itself.

Matias Palm, the singing guitar-player, has an original timbre to his voice that may occasionally — but really not that often — fall short of the target, especially in passages aiming for relatively high pitches. Considering the fact that this is a debut full-length, it barely deserves a mention. What must truly be applauded, though, is the dedication of these guys to not desert the currently sinking ship of the over-saturated and mostly boring Power Metal sub-genre, but to take things to their own hands and come up with such a great maiden album instead. We’ll be sure to hear more of this band in the years to come!

Rating: 4 / 5

Lauri “Eskimo” Lukas / Hardrockclub.ee


Heavy Metal Perse: Eripura

Kahdeksan vuotta ehti Heavy Metal Perse kaivella tietään eteenpäin ennen kuin debyyttialbumi näkee päivänvalon. Eripuraksi ristitty kolmevarttinen on kaikessa toimivuudessaan erittäin positiivinen yllätys ja nostaa yhtyeen arvoasteikkoa monta pykälää. Aiemmat minijulkaisut ovat kertoneet loppujen lopuksi hyvin vähän bändin kyvyistä ja luonteesta, mutta Eripura nostaa ne hyvin pintaan.

Pienillä power-mausteilla ryyditetty heavy metal iskee erittäin vahvasti. Levyn kymmenestä biisistä (Eripura-raita on intro) yksikään ei kalpene juurikaan muiden rinnalla ja jokaisen uskallan nimetä mainioksi. Hittipotentiaalia kaikissa ei ole, mutta erittäin harvassa ovat ne levyt, joiden biiseistä kaikkia kehtaa sanoa loistaviksi. Piinkovia ja tarttuvia biisejä tukevat mainiot lyriikat, joiden mielikuvitusaiheet ovat varsin osuvia. Kielikuvat ja tarinat sukeltelevat suomalaisissa fantasiatarinoissa ja niihin sisältyy myös hauskoja oivalluksia. Sovitukset pelaavat mainiosti yhteen, eikä soundeissakaan ole valitettavaa.

Levyn alkupäätä hallitsevat Kohti kolossien maata ja Pahaksi parkittu Lalli, joiden laulusovitukset osuvat erityisen mukavasti kohdalleen. Puhumattakaan hyvistä sävellyksistä. Balladimaisempi Aamunkoiton huilumies rauhoittaa vauhdikkaampaa tunnelmaa hetkeksi ja osoittaa, että bändiltä luonnistuu myös hidastempoisempi fiilistely. Fiilistelyyn viitannee myös seuraava kappale Lohikäärmeen laulu, jonka tarinassa tulensylkijää ei ilmeisesti jahdata miekan, vaan piipun avulla. Talonpoikaisralli taas vie kuulijaan rempseään maalaistunnelmaan ohraisten maljojen ja peltojen äärelle. Biisin vauhdikkaan pääriffin tarttuvuus on liimaan verrattavissa. Pipoa löysemmälle, jos tämä biisi ei tuo hymyä huulille.

Jumalista suurimmalle, metsän valtias Tapiolle, omistettuun biisiin lisämaustetta tuo Palmin kanssa duetoiva Misery Incistäkin tuttu Niko Mankinen. Niinhän sitä sanotaan, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan, ja niin tämäkin kappale opettaa. Bändin nimikkobiisi antaa pienen osuvan parjauksensa ulkokultaisille ristin sekä myös vuohipään kumartajille. Tottahan se on, että totuus löytyy muualta, joten jättäkää laivat uppoavat ja huutakaa Heavy Metal Perse!

Laulupuolella Matias Palm tekee mikrofonin ääressä erittäin hyvää työtä. Tosin kirpeämmät kiekaisut eivät istu miehen ilmaisuun parhaalla mahdollisella tavalla. Laulajana Palm ei ole mitään genren kärkipäätä, mutta juurikin persoonallinen ääni ja veikeät vivahteet tekevät hänen suorituksestaan oikein mainion.

Levyä kuunnellessa tulee oikeasti hyvälle mielelle ja viimeistään Eripuran biiseillä Heavy Metal Perse todistaa, ettei kyse ole mistään huumoriviritelmästä, vaan oikein mainiosta heavy metal -yhtyeestä. Oikein mainio ja suositeltavan arvoinen levy kaikille melodisen heavyn ystäville. Ihmeitä saa tapahtua, jos tästä bändistä ei leivota tämän vuoden metallitulokasta.

Rating: 9+ / 10

Tero Lassila / Imperiumi.net


Heavy Metal Perse: Eripura

Latinankielinen ilmaisu per se tarkoittaa asian tarkastelua omanaitsenään. Perse taas voi olla kreikkainen jumalatar tai vaatesuunnittelijan James Perseen ja Nobelin voittaneen ranskalaiskirjailijan Saint-John Perseen sukunimi. Englannissa on myös yksityinen tyttökoulu Perse School For Girls. Niin, ja viittaahan perse tietysti myös siihen ruumiinosaan, johon ex-kansanedustaja Tony Halme on tatuoinut tekstin "exit only".

Mitä Perse tarkoittaa Heavy Metal Perse -yhtyeen nimessä, onkin jokaisen itsensä päätettävissä. HMP ei kuitenkaan missään nimessä edusta niin sanottua persehuumoria tai ole mikään vitsi. Yhtyeen jäsenet tekevät töitä ja panostavat musiikkiinsa tosissaan, hyväntuulisesti ja hauskaa pitäen.

HMP:n esikoislevy Eripura on heavy metalia suomenkielisin sanoituksin, joka ammentaa linjansa Judas Priestin ja Running Wildin kaltaisista hevibändeistä ja sotkee mukaan elementtejä sieltä sun täältä aina monimutkaisemmista tilutuksista folk-vivahteisiin ja reippaisiin ralleihin. Ralleista puheenollen, albumilla kuultava Talonpoikaisralli on sen verran menevä biisi, että yhtyeelle voi halutessaan lanseerata vaikkapa uuden genren, "talonpoikaismetallin".

Edellä mainittu termi on puoliksi leikillinen, mutta sopii yhtyeelle ainakin paremmin kuin sankarimetalli. Suomenkielistä sankarmetallia laulava Teräsbetoni on kuitenkin tyylillisesti niin eri asia kuin HMP, että tarkemmat vertailut kannattaa jättää sikseen. Pelkkä suomenkielisyys ei voi olla tekijä, jonka mukaan erityylisiä bändejä niputetaan. Linjansa kullakin, varsinkin kun HMP aloitti toimintansa jo 2000.

Parempi tapa määritellä HMP-albumi on tukeutua sen nimeen. Eripuraa löytyy sanoituksistakin, mutta eripuran voi tulkita tarkoittavan myös eri musiikkityylejä, jotka ottavat hyväntahtoisesti yhteen HMP-linjaa rakennettaessa. Kauan eläköön kuningas!, jämerä Pahaksi parkittu Lalli, Saunaherran kunniaksi sekä piraattihenkinen Seitsemän meren luopio osuvat hyvällä prosentilla.

Rating: 8 / 10

Jussi Lahtonen / Sue


Heavy Metal Perse: Eripura

Kotimainen sankarimetallibändi Heavy Metal Perse (!) yllättää debyyttinsä monipuolisuudella, mikä on harvinaista herkkua tässä genressä. Parissa biisissä ryhmä kuulostaakin hieman piripäissään olevalta YUP:ltä. Nimestään huolimatta kyseessä ei ole mikään vitsi, sillä aika harvoin tulee vastaan biiseiltään näin valmiita ensimmäisiä levyjä.

Rating: 4 / 5

VS / Uutislehti 100


Heavy Metal Perse: Eripura

Kainuulainen Väinämöisen puheella metallisanomaa levittävä Heavy Metal Perse ei suostu Teräsbetonin peilikuvaksi. Poweraineksia hieman karistanut orkesteri luottaa enemmän perinteisen hevanderin voimaan. Tosin jos Teräsbetoni julistaa korkealta ja kovaa, HMP on enemmän rivisoturin taistelukuvausta. Kaikkia ei ole luotu kiljumaan Mikki Hiirinä, myös laatuaika studiossa on jäänyt vähemmälle. Teräsbetonin johtaessa joukkoja rinta kaarella, Heavy Metal Perse seuraa perässä villimiesten rivistössä. Saksan suunnalta lainattua laukka-ja perinnerautaa yhdistetään soturi-ja taistelumetallin hehkutukseen. Kun bändin nimenä on Heavy Metal Perse, täysin tiukkapipoista menoa ei voi olla luvassa. Biisien nimet kuten Pahaksi Parkittu Lalli, Saunaherran Kunniaksi, Talonpoikaisralli ja tietenkin bändin nimihuudatus Heavy Metal Perse osoittavat tiukkapipojen elävän muissa keikkabusseissa. Huumoribändiksi HMP on kuitenkin liian vakuuttava.

Eripura ei innostu jatkuvasta powerlaukasta mutta vauhdikas taistelu ja isku iskusta on HMP:n päämääränä. Harmittavasti julistusosasto kaipaisi tykimpää tuuletusta. Vokaalit tuntuvat jäävät turhan verettömiksi. Kyseinen musiikki kaipaisi varsinaista testosteronipommia. Myös rumpalin tykkituli kaipaisi isompaa halkoa. Studiossa vietetyn ajan olisi voinut tuplata. Heavy Metal Perse on kuitenkin biisinä mainio. Iron Maidenilta napattu riffipaketti kyykyttää ja kertsissä on puhinaa. Talonpoikaisralli ottaa mausteet kasarista ja pyhältä akselilta Judas Priest/Iron Maiden. Saunaherran Kunniaksi ja Lohikäärmeen Laulu ratsastavat Helloweenin kanssa voitokkaaseen verenpunaiseen auringonlaskuun.

Heavy Metal Perse vakuutti aikoinaan mainiolla sinkullaan Legenda Taikamiekasta. Kokonainen albumi ei yllä aivan vastaavaan riemukulkuun. Bändi on pätevä ja sooloissa on lentäviä nakkeja mutta soundiosasto kaipaisi yhdessä vokaaliulostuksen kanssa turbobuustia. Biisimateriaali ei aiheuta miestappioita, tasaisen varmaa ja muutamat timantit päälle. HMP hurmaa hillittömällä energialla ja rennolla otteellaan. Miekkaa ei turhaan puristella ja musiikissa on tekemisen mallia. Ehkäpä HMP:ltä puuttuu päällikköainesta mutta soturikuninkaatkin tarvitsevat taistelevaa perusmiehen mallia. Sitä löytyy Heavy Metal Perseestä.

Rating: 3,5 / 5

J.A. Kaunisto / V2.fi


Eripura lyö ällikälle
Heavy Metal Perse: Eripura (Dethrone Music)

Vaikka aikaisemmat ep-iskut tekivät jo selväksi Heavy Metal Perseen taikavoimat, niin Eripura-esikoinen yllättää ylenpalttisella erinomaisuudellaan.

Täysin valmiiksi ja teräväksi taottua sinivalkokullattua metallia, joka murskaa orkesterin nimen nostattamat huumoriepäilyt ja pakottaa antautumaan ikuisten arvojen orjaksi.

HMP upottaa pian jo legendaarisen taikamiekkansa syvälle raskaan rockin ruhoon ja kaivele sen sisälmyksiä hyvällä maulla. Se työstää vanhan koulukunnan teeseillä ajatonta ja tarkkoja genreluokituksia kaihtavaa kestokulutustavaraa, joka tekee kunniaa metallijumalille, mutta tuoksuu tuoreelta.

Alati iskeviä riffejä, matkassaan vieviä komppeja, mieltäylentäviä melodioita, yhteislauluun usuttavia kertosäkeitä ja sävellyssovituksellisia korvakoukkuja pursuaa kuin omenoita Eedenin puutarhassa.

Iron Maiden lyö kättä germaanisten sankarimetallurgien kanssa ja Väinämöinen siunaa hedelmällisen liiton. Ottakaa pyhä yhteys omaksenne, sillä taikamiekka tuhoaa vääräuskoiset.

Hannu Mustonen, Kainuun Sanomat 30.12.2007