Pe 2.6.2006

Painelemme matkaan Kajaanista. Bändille epäominaiseen tapaan edellisen viikon aikana on treenattu kuutisen kertaa. Neljä biisiä tosin ensimmäistä kertaa koskaan. Tunnelma autossa on rento, eväitä syödään ja aurinko paistaa. Kun Freddie Mercury laulaa, ihminen tajuaa pienuutensa. Myös Sabbathin Black, Diamondin King ja Maidenin Iron ovat soittolistalla. ”Kauas on pitkä matka”, Leikkainen kommentoi filosofisesti.


La 3.6.2006

Herätään aamulla ajoissa Malminkartanosta. Keitämme kahvit ja Balmilla on päänsärky (ihan kuin krapulassa). Juhan kitarapiuhat ja POD haetaan Itäkeskuksesta ja suunnataan Herttoniemen Jive-studiolle kymmeneksi. Hetken odoteltuamme studioisäntä Varmo saapuu ja roudaamme rumpuvermeet soittohuoneeseen. Jännittää, saadaanko rummut kasaan kun ne joudutaan väsäämään ainakin kolmesta erillisestä setistä. Hexa ja Jukka osaavat kuitenkin asiansa. Bassorumpu on Ludwig-merkkinen. Päätämme sen kuuluneen joskus Ringo Starrille, mikä tuottaa onnea. Ei kun saundeja ruuvaamaan. Basarisaundi tuottaa työtä ja melkein tunnin paukuttelun jälkeen Jukka V. päättää kesyttää sitä lattiamaton avulla. No nyt päästiin toimeen!

Aloitetaan äänitykset introbiisistä joka kulkee työnimellä Intro. Varmaan ainakin 5 ottoa menee ennen kuin kelpaa (tulikohan siitä vieläkään hyvä, huomenna kuunnellaan sitten – varmaa hapuilua). Harri pääsee kokeilemaan bassoja, kun rumpali pitää ruokatauon. Äänittäjä keksii, että bassot kannattaa vääntää PODin kautta. Mikäs siinä, niinpä tehdään. Bassosaundiin pääsee mukaan sormien tuottamaa lätinää. Päätämme, että sehän on vain hyvä asia – niinhän se Harri(s)kin pistää menemään! Päivän saldo on 8 rallia rummuilla ja hiukan bassoa. Nauhalle tallentuu lennokasta menoa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. ”Näillä mennään, tästä on hyvä jatkaa”, Leinonen myhäilee.

Illalla katsomme Some Kind of Monster –leffan, joka on useimmille tuttu mutta Balmille uusi tuttavuus. Saamme dokumentista oppia siitä, millä lailla studiossa ei pidä toimia. Lopun veljellinen tunnelma taas nostaa Suomenkin poikien yhteishenkeä.


Su 4.6.2006

Studiolla puoli yhdeltätoista ja rumpuraitoja kuuntelemaan. Päätämme naruttaa uudelleen pari tekelettä ja niistä saadaankin tallelle rennommat versiot, joita klikki tai alkujäykkyys ei häiritse. Samoilla lämpimillä singahtavat sitten nauhalle loputkin eilen äänittämättä jääneet rumputaustat. ”HMP ei ole karuselli, vaan villihevonen!” Heikki sutkauttaa. Hyvä näin, jatkamme bassoäänityksillä. ”Jos et ole varma, soita koppoti-koppoti”, kuuluu tiukka ohjeistus ja bassosankarimme tekee työtä käskettyä. Myös plektrasahauksen ihmeellinen maailma tulee sormitaiturillemme tutuksi. Lähes koko päivähän niissä sitten vierähtääkin ja 4 kipaletta jää alataajuuksia vaille. Loppuaika pyhitetään huudoille ja hilavitkuttimille. Afrikkalainen rumpu tulee tarpeeseen, kuten pari muutakin perkussiota. Repikää siitä sitten! ”Näin se homma etenee”, Leinonen toteaa ja muut nyökkäävät tyytyväisenä. Tähänastinen saldo on 11 valmista rumpuraitaa – eli koko hoito - ja melkein kaikki bassot.


Ma 5.6.2006

Tänään olemme ajoissa liikkeellä, yhdeksäksi studiolle ja loput bassot narulle. Jopa 2 tuntia siinä vierähtääkin ja aikaa on vielä enemmän kuin sodassa. Päätämme siis rämpyttää hieman vekkulivireistä akustista a'la jokuismoalangonkitaristi. Balmilta ei oikein lähe näppäily, mutta ei se siitä - kurilla ja loopilla se saadaan. Työn alla on hassu balladi, johon lisäillään myös Leinosen luovia bassokuvioita.

Rummut on jo aiemmin pakattu autoon ja semipyhä kolminaisuus (Leinonen, Romppainen & taustahuuto-Karhu - kuski siis) odottaa jo Kajaaniin-lähtölupaa. No menkää saatana, kyllä me täällä pärjätään ilman teitäkin! No niin, joo hei, ja introbiisin akustisten kimppuun. Balmilta ei ota onnistuakseen melodian harhaoppi ja samassa Lelu ampaisee ovesta pälyilemään. "Moi!" Taitaa olla (t)yön raskaan raataja yhäkin krapulassa, hahaha! No, päästetään poloinen äänittämään lohikäärmekitaroitaan. Suuri, mahtava ja pelätty clean-näbylöinti vilahtaa purkkiin eka otolla - siinäs näitte! Varmolla on syyhy jo lopettaa, mutta heitetään sinne vielä muutkin puhtoiset kitaraotot, niin ei tarvitse niistä myöhemmin enää murehtia - kai, sanoisi saksalainen kitaristisankari.

"Tuska-viikolla nähdään, joo hei!" Leikkainen huikkaa ovelta ja väsyneet kielisankarit suuntaavat Itäkeskukseen ansaituille absinttipaukuille.


Ke 28.6.2006

Studioriennot jatkuvat muutaman viikon tauon jälkeen tuttuun tapaan kymmeneltä aamulla aloittaen. Edessä on iso mutta paha kitarasavotta. Äänentoisto-/vahvistusmööpeleinä toimivat Randallin kaappi, SansAmpin etuaste ja sitä tehottava Peaveyn putkipääte. Onkohan kukaan aiemmin moisella kyhäelmällä meteliä narutellut? No nyt ainakin on. Taas saadaan kahteen ensimmäiseen raitaan kulutettua eniten aikaa ja meinataan jopa turhautua kinkkisen komppiratkaisun kanssa. Ei se siitä. Kitarasaundeiksi on molemmille jampoille säädetty melkoisen ärmeätä pörinää ja junttaa, joka muistuttaa ainakin Balmia yhdeksänkymmentäluvun Ragesta. Eri asia sitten miltä valmiina kuulostaa, sikäli mikäli tämä ikuisuusprojekti ikinä valmistuu, hahah! Päivän päätteeksi on kuitenkin komppikitaraa narulla seitsemän raidan verran, joten huomenna varmaan keritään jo liideihinkin. Tai sitten ei. Mutta toisaalta saatetaan ehtiäkin. Ellei sitten jää ehtimättä... Mutta miksi ei ehdittäisi? HILJAA!


To 29.6.2006

Voe tokkiinsa! Loput taustakitarat saadaan narulle ennätysvauhdissa ja hyvältä kuulostaa. Leikkaisen kitaran voluuminuppi hajoaa sopivasti viimeisimmän biisin aikana jättäen äänet täysillä-asentoon, mutta harmittavasti biisi saadaan kuitenkin soitettua loppuun. Studion vierestä löytyy Pelle Pelottoman kitarapaja ja potikka saadaan vaihdettua, joten ei muuta kuin liidisaundin kimppuun. Nopeasti löytyykin miellyttävä mutta asiallinen pörinä.
"Montako raitaa varataan liideille?"
"Öö, viisi kai."
"Viisi!?!?!"
"Tai kuusi, varaa kuusi vain."
Biisi alkaa kuulostaa jo joltain Brian Mayn tekeleeltä. Pistetään harmoniallekin harmoniaa.
Muillekin biiseille käy samoin ja Afrikka-rumpujen päälle lisäillään Hiawatha-melodioita - aika gay! Loppujen lopuksi yllättävän moni biisi saa liidikitaransa ja hemmojen ilmeet vääntyvät muikeaksi. "Taagia settiä", Leikkainen kommentoi.


Ma 3.7.2006

Tuskaisen viikonlopun jälkeen jatketaan vääntöä ja liidikitaroita purkitetaan raitoja säästelemättä. Hyvän kuuloista jöötiähän sinne tarttuukin. Lisäksi päätetään nauhottaa hieman aiemmin puuttuviksi meinattuja komppikitaroita - parempi näin, kun biisi rokkaa nyt hienommin! Keritään sitten sooloilemaankin. Päivän sana tuntuu olevan se sähkökitaran pyörivä uloke, eli kun ei onnistu, niin kampitetaan härösti. Mukavia melodioita, yleistä outoutta, mielenvikaisuutta ja rokkivääntöä sekaisin - niistä ne soolot rakennellaan! Sooloja jää vielä purkittamatta melkein puolen levyn edestä, mutta eiköhän ne huomenna sitten, varmaan.


Ti 4.7.2006

Nonniih, nyt on kaikki soolotkin purkitettu! Kabu Romeokin kaivoi tietoonsa sijaintimme ja pölähti paikalle puolen päivän maissa ja veivasi nopeaan laukkaralliin oman näkemyksensä kitarasoolosta. Kelepoo meille! Kampivääntöäkin sooloissa riittää edelleen - mikäs siinä, kun sekopäiseltä kuulostaa. Että voe helevettiläenen. Kaikkien kitararaitojen ollessa purkissa, tehdään pieni siisteys-, säätö- ja tasotarkastus ja poltetaan kaikki tähän mennessä äänitetty pörinä ja lätinä CD:lle synistejä varten. Saa nähä mitä niihinkin keksitään, kurttuhanuria ja huiluja ainakin - höhöö!

Päätettiin myös kopauttaa hepillä päätä ja äristä hieman vokaaleja. No siellähän niitä nyt sitten on. Huudetaan huomenna lisää - koko päivä siis, jos ääni kestää. Varmo tiedustelee miksaussuunnitelmia, mietitään ja tuumitaan. Varmo ehdottaa syyskuuta ja Balm joulukuuta - joo, tulee valmiiksi tänä vuonna, tulee tulee! "Yhtä varmasti kuin nimeni on Aarne Kotka", arvelee Lelu.


Ke 4.7.2006

Studiosessioiden episodi kakkosen viimeinen rutistus käynnistyy lauluäänityksillä. Parisen biisiä hurjastellaan läpi sen mitä nyt irtoaa ja äänitellään hieman akustista kitaraa välissä. Nyt on sitten virallisesti kaikki mahdolliset kitararaidat narulla. Balladibiisikin saa lauluraitaa yllensä ja alkaa kuulostaa entistä haikeammalta uusien kitararaitojensa sävyttämänä. Kaiken kaikkiaan lauluotoissa saadaan hieman yllättäviäkin ratkaisuja aikaan, ja sekös passaa! Hassua kun näihinkin kerittiin jo, mutta lisää äänitetään ensi kuussa sitten. Voi olla jännää siinä vaiheessa kun kuoroihin päästään - jos päästään. Aina välillä sitä erehtyy luulemaan, että levy muka valmistuisikin joskus. Päivän päätteeksi raahataan lainakitarakaappi takaisin Mölöniüm-reeniloukkoon kera Herr Lavikaisen & Herr Mäkelän. Kiitos poijjaat, muistamme teitä unissamme!


La 26.8.2006

Lauluäänitykset jatkuvat viimein pienen tauon jälkeen, kun studiolle sännätään mukavasti neljäksi. "Neljäksi" on tosin suhteellinen käsite, sillä Varmo on jumittunut tienpäälle Private Linen keikkabussin hyytyessä matkalle. Aijai. No, ei se mitään, lauletaan sitten vähän myöhempään - tai niinku niin pitkään kuin ääni kestää, jos kestää. Jostain syystä kuitenkin tänään pienen alkuhämmingin jälkeen lauleskelu etenee sen verran jouhevasti, että päivän päätteeksi ainoastaan 1 raita kaipaa enää kokonaisuudessaan ulinaraitoja. Toisen kipaleen kertsit jäivät viimeistelemättä, joten niihin sitten huomenissa. On tässä kuitenkin jotain tehty, päästä sen huomaa - jomottaa kuin enot veneestä. Tämän päivän varakorvina istuskeli olutta nauttien sitten Da HMP Webmastah Soininen, siinä missä Herr Leikkainen suoritti laulusuoritetarkkailun lähinnä lyhyellä piipahduksella - sen mitä röiltänsä ehti, ja tinaamiseltaan. Kaiken AA ja OO tuntuu olevan viinastuotteiden nauttiminen Bodomin järvellä. No, eipä siinä, allekirjoittanut suuntaa sen sijaan Kallioon ja Nightlife Rockiin, mistä löytyy tuttuja enemmän kuin sodassa. Hahah, pitäisiköhän tänne muuttaa asumaan?


Su 27.8.2006

Tällä kertaa päästään aloittamaan hieman aiemmin, joskaan ei liian aikaisin. Eihän aamusella ääni käheänä kannata laulaa, eihän? Tiedä häntä, mutta nyt aloitetaan yhdeltä ja mukaan saadaan siepattua myös lisää kajaanilaisvoimaa, kun Mankis-Niko Kurjuus Oy:stä on lupautunut esittämään suuresta jumalten väittelystä kertovassa HMP-mestariteoksessa Tapion roolin. On päätetty etukäteen, että kappale vedetään fiilispohjalta liikoja etukäteen suunnittelematta ja ratkaisu tuntuu toimivan. Lauluotoissa saadaan lennokkaan omaperäiset otot narulle ja kahden hevimursun vuorottainen ääntelehtiminen antaa vaikutelman toimivasta kokonaisuudesta. Asiaa on lisäksi auttamassa - tai pahentamassa - Kitara-Kabu, jonka lahja maailmalle oluen nauttimisen saralla saa lennähtämään ilmoille vähintäänkin erikoislaatuisia kommentteja. Sopimoilleen äänitysten puolivälissä myös taistelupari Heikki ja Hanna saadaan lisäkorviksi ihmettelemään. No, jos se kelpaa Heksalle, niin kylläpä saa kelvata muillekin. Kai tässä jotain oikein tehtiin, ehkä?

Päivää on sitten vielä mukavasti jäljellä, joten päästään äänityksiä jatkamaan taustalaulujen muodossa. Kolmiäänistä kuoroa keritään heittää kahteenkin kipaleeseen ja lähes kaikkiin raitoihin saadaan mahdutettua stemmoja aivan kuin suunnitelmissa olikin. Tai sitten ei ollut, vaan keksittiin spontaanisti silleen juu. Lelukin vielä Bodomin-reissulta saatiin kotiudutettua keskelle studioäherrystä ja Kunkku-biisin kertsistemmaa demonstroimaan. No öh, miten tässä näin sitten pääsikin käymään. Eihän noille lopuille hassuille kuoroille tarvitse enää kuin yksi päivä jostain sopivan viekkaasta välistä varata, ja se olisi sitten siinä. Melkein. Synat tekemättä - uh! No, oli miten oli, aina on tilaa yhdelle oluelle, ja se hetki on nyt!