Tervemenoa Tuonelaan! reviews:

Kaksi demoa sekä Imperiumin kustantaman split-singlen julkaissut Heavy Metal Perse lienee maan tunnetuimpia melodisen metallin kulttiorkestereita. Maksavan yleisön silmissä eräänlaiseksi Teräsbetonin power-pikkuveljeksi jäänyt yhtye sai debyyttidemollaan lähinnä sympaattisen vastaanoton, mutta paperinohuista soundeista huolimatta musiikista oli jo erotettavissa potentiaalia ja päteviä melodioita. Yhtyeen kehityskaari on pysynyt noususuhdanteisena, sillä nyt kolmannella omalla tuotoksella äänittäjäksi on saatu studioammattilainen Esa Orjatsalo ja soittokin on kehittynyt asianmukaisen teräväksi. Pääasia on kuitenkin se, että oma ilme on pysynyt tunnistettavana ja sävellykset ovat yhtä raikkaita ja energisiä kuin uran alkuvaiheessakin.

Levyn alku paljastaa yhtyeestä uuden, raskaamman puolen: Urho kuulostaa kovemman luokan saksalaiselta perusheviltä. Yllättävänkin rosoiset kitarat antavat keskitempoiselle esitykselle miellyttävän tukevan rungon, ja myös Matias Palmin ääneen on tullut mukaan lisää raakuutta. Yksinkertaisuudessaan tarttuvan kertosäkeen huutoja rääkäistessään mies kuulostaa jo Kai Hansenilta epäpuhtaimmillaan, ja hyvä niin.

Peikkotyrannin kuoleman akustinen versio ilmestyi alun perin Legenda taikamiekasta -split-singlellä, mutta nyt on vuorossa perinteiseen hevimuottiin ahdettu tallenne. Kappale ei jostain syystä saavuta aiemman sovituksen pirteää tunnelmaa vaan jää demon ainoaksi perustason esitykseksi. Syynä ei ole ainoastaan akustisen version kuuleminen ensin, vaan etenkin kertosäkeen leppoisat melodiat vain tuntuvat istuvan sujuvammin akustisina tunnelmalliseen leirinuotioympäristöön.

Demon päättävä kaksiosainen Myrskypilvet edustaa sen parasta antia. Avautuminen toimii peruspätevänä introna, ja Selvittely/Vuodatus takoo kuulijan korvat lommoille laulun ja riffien erittäin hyvällä sovituksella, hilpeällä humppaväliosalla sekä ylväällä kertosäkeellä. Kappale tosin pysähtyy kuin seinään ensimmäisen kertosäkeen jälkeen, ja ainakin allekirjoittanut olisi kaivannut heti perään lisää vauhtia jäähdyttelyn sijaan. Lopun ilotulitus ja pirteä kitarasooloilu kuitenkin paikkaavat tilanteen.

Laadukkaista sävellyksistä ja terävästä soitosta ei juuri valittamisen aihetta löydä, mutta muutaman kuuntelun jälkeen eräs seikka pistää korvaan. Pääosin rumpali Heikki Romppaisen kirjailemat sanoitukset eivät aina istu täysin kappalerakenteisiin, vaan Palmin on venytettävä vokaaleita suomen kielen mittapuulla luonnottoman pitkiksi. Oli kyseessä sitten tahallinen tehokeino tai vahinko, tulevaisuudessa yhtyeeltä toivoisi kuulevansa ehjempiä rivejä. Päällimmäiseksi Tervemenoa Tuonelaan! -lyhytsoitosta jää kuitenkin mieleen tasavahva kokonaisuus.

Rating: 4 / 5

Antti Kavonen / Noise.fi



Tällä ei sitten ole mitään tekemistä punkin kanssa, mutta sen voi viisaampi jo päätellä bändin nimestäkin. Tosin ei tällä ole mitään tekemistä perseenkään kanssa, sitä välttämättä ei voi päätellä nimestä. Nyt liikutaan syvällä hevimetallissa, suomalaista melankolista heviä yhdistellään saksalaisen hevin perinteiseen meininkiin ja käydään siinä ohimennessään moikkaamassa vaikkapa Iron Maidenin jätkiä. Bändin edustaja taisi mainita Running Wildin itse, sitäkään ei käy kieltäminen, todellakaan. Perinteistä heviä ja powermetallin paloja, tosin power metallissa on laulu korkeammalta ja kovempaa. Sitä en kyllä kaipaa yhtään, tämä laulu sopii paremmin. Sellainen korkea vinkuminen kuulostaa yleensä aika urpolta joka tapauksessa. Hämmästyksekseni huomasin, että välillä tosta laulusta tulee mieleen jopa Martikainen Y.U.P:sta, musiikilla ei tosin ole sen bändin kanssa yhtään mitään tekemistä. Signal Lostin Ashley sanoi tämän kuullessaan näin: ”This shit sounds like all that other shit that sounds like this.” Eli ymmärtäisin, että se kannattaa ottaa kohteliaisuutena, sehän on suora vertaus mihin tahansa vanhaan hevibändiin. Perinteitä kunnioitetaan myös lyriikoissa, niissä on sotaa ja sankareita, taistelua ja tarua, niinhän DIOllakin on. Jos suomalaisiin tunnettuihin metalleihin vertaisi, niin tämä on reilusti parempi kuin Stam1na ja paljon uskottavampi kuin joku avuton Teräsbetoni. (Eihän ne oo terästä tai betonia nähneetkään…) Biisit muuten on hyvän mittaisia, tollasia radioystävällisiä kolmen ja neljän minuutin tuiskaisuja. Levyllä on kolme biisiä, joista viimeinen on jaettu kahteen osaan, introon ja varsinaiseen tuuttaukseen, joka sitten sisältää hämmentäviäkin väliosia. Toimii, kansia myöten. Kannet toi mulle mieleen Bathoryn Hammerheartin. Sellaista viikinkimeininkiä, tai pitäisi kai puhua Tuonela-meiningistä. Suomesta tulee näköjään hyvää perinteistä heviä. En mä silti tämän bändin nimeä tajua, vieläkään.

Markku Hirvelä / Toinen vaihtoehto #191



Kun Legenda taikamiekasta alkoi aikoinaan toimia tunnelmannostajana jatkoilla jos toisillakin, ei Teräsbetonistakaan vielä ollut tehty radioasemien A-listakamaa. Nyt se on tapahtunut, mutta Heavy Metal Perse jatkaa edelleen riemastuttamista omakustannetuilla, miekanterävillä sotatarinoillaan sankaruuden kadonneesta maasta.

Tervemenoa Tuonelaan tarjoilee paitsi uutta vuodatusta myös uudistetun version Peikkotyrannin kuolemasta. Uusi versio kielii siitä vakavasta puutteesta, että vaikka Heavy Metal Perse tulisi ottaa kaikkea muuta paitsi vakavasti, tuntuu tämä kiekko pyrkivän siihen. Varsin kauaksi on tultu taikamiekan tenhosta.

HMP:n, kuten myös demoaikaisen Teräsbetoninkin, viehätys perustui pitkälti musiikin ja soundien kotikutoiseen makuun, mutta myöntää silti täytyy, että koskettimet tuovat ep:lle oman mukavan lisänsä.

Rating 7 / 10

Hanna Valjakka / Inferno magazine #31



A first mini album from a Finnish group has nothing original but that's more whan you know the lyrics are Finnish. Don't ask me to let you know what that speaks about, I can only give the English translation of the title of the album and the tracks : "Be Gone to the Realm of the Dead", 1. The Brave One, 2. Death of the Troll Tyrant, 3. I The Opening, 4. II The Settlement/The Rhapsody. Except for the learning of Finnish language, what is the interest of this CD ? Well, it's very nice musically, It's fresh and new, and it gave me a comparable feeling as I did listen to Mago de oz for the 1st time and the language is probably not foreign to it. First of all, it is very well produced, and then composition are interesting and original. The first title is Heavy with a powerful chorus. The 2nd one is more quiet and melodic and the chorus provides the feeling of traditional song that you want to sing, on the condition of speaking the language. The album ends with a faster track very catchy preceded by a quiet and melodic intro. It's thus a very pleasant mini album that you would like to be followed by a full album. However, I wonder if the language would not be paradoxically a handicap for the band.

Rating 4 / 6

Philippe / Heavy Metal Universe



Heavy Metal Perse eli tuttavallisemmin HMP ilmestyi taas arvostelupöydälleni, tällä kertaa tosin omakustanne -minilevynsä voimin. Orkesterin varsinaisen ikihitin Legenda taikamiekasta -tyylisestä powermetallista on sävellyspurren kurssia käännelty muutaman asteen verran täysverisempään metallimusisoinnin suuntaan, sillä Tervemenoa tuonelaan! -minillä orkesteri onnistuu kuulostamaan selvästi entistä monipuolisemmalta. Kitaratyöskentelyssä on havaittavissa entistä laadukkaampaa riffittelyä ja Matias Palmkin on saanut laulutyöskentelyynsä uusia uljaita sävyjä.

Levy koostuu kolmesta varsinaisesta biisistä ja yhdestä välisoitosta joka luo pohjan levyn suurimmalle päätösbiisille. Tuotokselle on edellisen split -levyn akustisesta Peikkotyrannin kuolemasta tehty metallisempi ja räväkämpi versiointi. Itse kuitenkin pidän enemmän vanhasta versioista, sillä uudelleenjulkaisuun ei sähkökitaravallia lukuunottamatta ole juurikaan uusia sävyjä saatu sisällettyä.

Biisimateriaaliltaan minieepos on tasapainoinen, yhtään selvää täytebiisiä ei levylle ole eksynyt, mutta toisaalta Legenda taikamiekasta -henkinen yhteislauluhittikin uupuu. Minkäänlaista vakavoitumista orkesterin edesottamuksissa ei ole kuitenkaan havaittavissa, vaikka muuten musisointiin ollaankin ilmeisesti keskitytty entistä totisemmin. HMP:n viehätys perustuukin siihen pieneen leikkimielisyyteen joka on tälläkin tuotoksella erotettavissa. HMP ei suostu jäämään pelkäksi Teräsbetonin rääväsuiseksi pikkuveljeksi.

Rating 8 / 10

Olli Rinnekangas / Imperiumi.net



Heavy Metal Perse pitää edelleen kiinni repulsiivisesta nimestään, mutta onneksi soitto- ja sävellystaito on sentään kehittynyt viimeisen neljän vuoden aikana. Tyyli on pysynyt samana eli suomenkielisen sankarihevin nimeen vannotaan edelleenkin. Sävellykset ovat kulkeneet hivenen eeppisempään suuntaan, mikä ei tässä tapauksessa ole mitenkään huono asia. Heavy Metal Perse tulee jakamaan kansaa siinä missä Teräsbetonikin, vaikka itse pidän kyllä HMP:stä enemmän. Yhtye on sitä paitsi myös paljon hauskempi.

Hyvää: Leppoisan camp-henkistä heavya, joka ei kuitenkaan ole musiikilliselta tasoltaan surkeaa.
Kehitettävää: Lisää rahaa pojille, niin saavat karhuntaljat kanista.

Mikko Malm / Vertigo



Cokolwiek Matias Palm chce nam przekazac w pierwszej zwrotce „Urho”, brzmi to bardzo przekonujaco!!! Heavy Metal pelna geba. Klasyczne brzmienie, rock’n’rollowe solo Palma doprawione odrobina neoklasyki w wykonaniu drugiego gitarzysty Juhy, dzikie wrzaski…Imprezowy klimat! To jest to! Muzyka z JAJAMI (po obcowaniu z Altaria potrzebowalem czegos takiego ;)!!! Zywiol, ogien i Heavy Metal!!! Jak pewnie zauwazyliscie, zespól wykonuje swoje utwory w jezyku ojczystym co poteguje tylko wrazenie obcowanie z czyms w 100% szczerym.

Refren „Peikkotyrannin Kuolema” delikatnie mówiac niszczy…Niby folkowe intro wprowadza melodie, która pózniej w refrenie uderza z cala moca!!! Ma ktos jakis translator? Bo nie bardzo z finskim jestem za pan brat, a jednak chcialbym wiedziec, co chlopaki wyspiewuja ;). Oprócz dwóch wymienionych wyzej gitarzystów, z których jeden wokalizuje, mamy na pokladzie Heikkiego i Harriego, którzy jako sekcja napedzaja caly ten finski, metalowy bajzel. I jeszcze ta nazwa, która w wolnym tlumaczeniu brzmi „Heavymetalowa Dupa”. Widac, ze panowie maja dystans do tego co robia i nie ma w nich nawet cienia cwaniactwa, jakie bije od wielu zasluzonych dla Metalu zespolów….

Najwiekszym nieszczesciem jest to, iz recenzowana tu plytka jest jedynie EPka…4 utwory na krzyz, 12 minut muzyki… Znalazlem sposób na lekkie zaspokojenie glodu muzyki, który udziela mi sie podczas sluchania „Dupy” (ale to brzmi ;)… Wciskamy ‘repeat’ i juz z 12 minut robi sie 48 po czterech przesluchaniach:D. YEAH!!! Dodam jeszcze, ze Matias udzielal sie w sofciarskim Guardians Of Mankind, wiec nie mozna powiedziec, ze HMP (co za skrót, pozdrowienia dla zalogi pewnego magazynu ;) to ochlane wódka, finskie zóltodzioby (chociaz co do dwóch pierwszych jestem pewien ;). 3 regularne utwory i jeden folkowo-ludowy przerywnik na dodatek…Jako ciekawostke dodam, ze folkowa wstawka z AKORDEONEM w „Myrskypilvet II – Selvittely” sprawila, ze tarzalem sie ze smiechu na podlodze!!! Nie myslcie, ze chodzi o jakies folk-rycerskie-przytupy, których jest na obecnej scenie troche…Od kazdego dzwieku bije niesamowita radosc grania, grania na wysokim poziomie… Niektóre finskie zespoly powinny brac przyklad z HMP…Tymczasem czekam na pelna plyte!!!

Rating 10 / 10

Jaroslaw Fila / Gondolin


ENGLISH TRANSLATION:

Whatever Matias Palm wants to tell us in the first verse of „Urho”, it sounds very convincing!!! Heavy Metal through and through. Classical sound, rock’n’roll solo by Palm with a pinch of neoclassic by the second guitarist Juha, wild screams… party atmosphere! That's it! Music that has BALLS!!! Force, fire i Heavy Metal!!! As you may have noticed, the band performs in their native language what magnifies the impression of dealing with something 100% sincere.

The refrain of „Peikkotyrannin Kuolema” roughly speaking kicks ass… Kind of folk intro begins a melody, which strikes with whole power in the refrain!!! Has anyone got a translator? I'm not very much into Finnish, but I'd like to know what the guys are singing. Apart from those two guitarists, one of whom does vocals, we have Heikki and Harri on board; as a section they speed up this Finnish metal mess. Add this name, which in free translation means „Heavymetal Ass”. You can see those gentlemen have some distance to their job and have no traces of cunning which is typical for many respectable metal bands.

The worst thing is that the reviewed album is only an EP. 4 pieces, 12 minutes of music… I found a method to reduce cravings I have after listening to „...Ass”. We press ‘repeat’ and 12 minuter become 48 after four runtimes. YEAH!!! I'd also like to point that Matias was participating in soft-ass Guardians Of Mankind, so one can't say, that HMP are drunken with vodka Finnish rookies (though about two first things I can't be sure. 3 regular pieces and one folk extra. This folk ACCORDION in „Myrskypilvet II – Selvittely” made me roll on the floor laughing!!! Don't you think it's about some folk-warrior-like-stamps, of which there is quite a lot in the market; every sound is full of joy of playing, playing on high level. Some Finnish bands should take HMP as an example. Meanwhile we're waiting for a full abum!!!


A big thanks to Lucy from Helloweenboard.com for the translation!